Sehlabatheben kansallispuisto
Sehlabatheben kansallispuisto on Lesothossa sijaitseva kansallispuisto. Sen pinta-ala on 6805 hehtaaria ja se sijaitsee Qacha's Nekin alueella Lesothon kaakkoisrajalla[2]. Sehlabatheben kansallispuisto on Lesothon ensimmäinen ja pitkään myös ainut kansallispuisto. Sehlabatheben kansallispuisto muodostaa osan Etelä-Afrikan ja Lesothon rajalla sijaitsevasta Maloti-Drakensbergin puistosta, joka on Unescon maailmanperintökohde ja samalla Lesothon ensimmäinen maailmanperintökohde.
Alueen geologia ja maaperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sehlabatheben kansallispuiston on Clarenin muodostuman päällä ja eroosion aiheuttaman hiekkakiven kulumisen myötä alueelle on muodostunut monenlaisia kivisiä kaaria, luolia, altaita sekä muita muotoja. Alueen geologiset muodot ovat syntyneet viimeisten 200 miljoonan vuoden aikana eli triaskaudelta tähän päivään mennessä. Kansallispuiston maaperä on suurimmaksi osaksi eri alueilta peräisin olevaa hiesua.[2]
Kansallispuiston vesistöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sehlabatheben kansallispuiston alueella virtaa kaksi jokea, Leqooa-joki ja Tsoelikane-joki. Leqooa-joki virtaa pohjoisesta etelään Sehlabatheben laakson läpi ja Tsoelikane-joki saa alkunsa puiston alueella yhdistyen sitten Oranje-jokeen. Molemmilla joilla on useita sivuhaaroja, mutta monissa niissä on vettä vain sadekausina. Jokien ympäristöissä esiintyy kosteikoita tai suomaisia paikkoja. Jokien lisäksi kansallispuiston alueella on myös monia kalliolammikoita, joiden vesi on sadevettä. Useimmat kalliolammikot ovat pieniä, mutta muutamat ovat halkaisijaltaan jopa kymmenen metriä ja viisi metriä syviä. Kalliolammikoissa kasvaa endeeminen ja uhanalainen Aponogeton ranunculiflorus -kasvilaji.[2]
Kansallispuiston kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sehlabatheben kansallispuiston ruohomaiden yleisin kasvilaji on savannitöyhtöheinä (Themeda triandra). Loivarinteisissä laaksoissa Stiburus-suvun heinät ovat kuitenkin savannitöyhtöheinää yleisempiä. Jyrkillä etelään päin olevilla rinteillä kasvaa yleisesti Pentaschistis-suvun heiniä. Paikoin heinävaltaisen kasvillisuuden joukossa on myös pientä pensastoa. Pensastoon kuuluvat muun muassa Cliffortia nitidula, kellokanervat (Erica) sekä Helichrysum aureonitens. Kallioisilla alueilla kasvaa myös puuvartisia kasveja, joita ovat esimerkiksi Relhania acerosa, Felicia filifolia, Euryops tysonii, Passerina montana, Rhus divaricata sekä Printzia laxa.[2]
Kaiken kaikkiaan alueelta on havaittu 597 kasvilajia ja -alalajia. Nämä kasvit kuuluvat yhteensä 74 heimoon ja 271 sukuun. Peittävyydeltään sekä yksilömääriltään runsaimpia ovat heinäkasvit, joita alueella esiintyy 63 lajia 42 suvusta. Marskimailla yleisimpiä ovat sarakasvit, joita on alueella yli 25 lajia 12 suvusta. Kansallispuiston värikkäimpiä ja yleisesti näyttävimpiä kasveja ovat asterikasvit, joita kansallispuistossa esiintyy 143 lajia 45 suvusta. Kämmekkäkasveja alueella on 40 lajia 12 suvusta.[2]
Kansallispuiston linnusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sehlabatheben kansallispuiston alueella on havaittu 117 lintulajia, joista 29 on alueella satunnaisia lintulajeja, 18 alueella vierailevia muuttolintuja ja 70 alueella lisääntyviä tai mahdollisesti lisääntyviä lintulajeja. Kansallispuiston yleisimpiä lintulajeja ovat mustapäätasku (Saxicola torquata), päristäjäherttu (Cisticola ayresii), keltaperäpiispa (Euplectes capensis) ja vaikertajaherttu (Cisticola lais). Kansallispuistoa ympäröivien alueiden yleisiä lintulajeja ovat kapinkutoja (Ploceus capensis), sirkkuvarpunen (Passer melanurus), harmaaniskahemppo (Serinus canicollis), viiriäinen (Coturnix coturnix), ruskosiipisirkku (Emberiza capensis) sekä lesothonhemppo (Pseudochloroptila symonsi).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.protectedplanet.net/sehlabathebe-national-park. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e Kopij, G. & Hoener, F.: Flora of Sehlabathebe National Park, Lesotho. Botanizeskij žurnal (Ботанический журнал), 2019, 104. vsk, nro 6, s. 943–966. (englanniksi)
- ↑ Kopij, G.: The birds of Sehlabathebe National Park, Lesotho. Koedoe, joulukuu 2002, 45. vsk, nro 1, s. 65–78. ISSN 0075-6458 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]